Opetimme pienryhmälle ympäristöoppia aiheina vesi ja tutkiminen. Pienryhmäläiset olivat 1.-2. -luokkalaisia ja heitä oli tunneilla paikalla 3-4. Oppilaat opiskelivat pienryhmässä erilaisten oppimisvaikeuksien vuoksi, minkä takia myös lähtötasot erosivat toisistaan. Lähtötasojen selvittämiseksi käytimme harjoitusta, jossa oppilaiden tuli etsiä vettä valokuvista. Tarkoituksena oli saada tietoa siitä, osaavatko oppilaat nimetä veden eri olomuotoja.
![]() |
Aavikkokuvassa vettä oli kasveissa |
Kuvat olivat valokuvia luonnosta. Osassa kuvista oli selkeästi nähtävissä sadetta, järvi tai lunta, mutta toisissa kuvissa vesi ei ollut nähtävissä. Oppilaiden täytyi joko itse tai opettajan ohjauksen avulla löytää vesi kasveista tai höyryn muodossa. Jaoimme kuvat pareittain, mikä kannusti oppilaita jakamaan omia kokemuksiaan vedestä. Oppilaat merkitsivät löytämänsä veden olomuodot värikynillä. Lopuksi oppilaat saivat itse jakaa muulle ryhmälle löytönsä, ja muutama kuva käytiin yhdessä läpi taululta tarkemmin.
![]() |
Tästä kuvasta vesi oli helppo löytää |
Oppilaiden etsiessä kuvista vettä pystymme luomaan käsityksiä siitä, miten paljon oppilaat jo tiesivät veden olomuodoista. Oppilaat totesivat vettä olevan lumihangessa, ilmassa sekä löylykauhasta nousevassa höyryssä. YTY-mallin mukaan teimme empiiristä tutkimusta lasten osaamisen lähtötasosta. Olomuotoihin tutustumista jatkoimme kokeilemalla lunta, vettä sekä tunnustelemalla vedenkeittimestä nousevaa höyryä.
Hyvä esimerkki selville saaduista lasten käsityksistä oli keskustelu kosteuden ja veden eroista. Tilanne meni kutakuinkin näin:
Ope: "Kyllä, hienosti löydetty! Ilmassa on kosteutta eli vettä."
Oppilas: "Kosteus ja vesi on ihan eri asia."
Ope: "Mistä sait tämän ajatuksen?"
Oppilas: "Kosteus menee helpommin talon seinien väliin, vesi menee putkien kautta."
![]() |
Vesihöyrystä keskusteltiin vedenkeittimen äärellä |
Jätimme ajatuksen hautumaan ja tartuimme siihen uudestaan vesihöyryä tunnustellessa. Näimme kuinka vesi muuttuu höyryksi ja käsi höyryn yläpuolella kosteaksi. Tämän kokemuksen pohjalta oli helppo selittää oppilaalle kosteuden olevan ilmassa olevaa vettä.
Kuvien käyttö jätti oppilaille visuaalisen muistijäljen. Ilman kuvia olisi ollut vaikea keskustella siitä, mistä luonnosta löytyy vettä johdattelematta oppilaita. Kuvissa esiintyi kaikki ne teidot vedestä, mitä olimme ajatelleet myös opettaa: veden olomuodot sekä veden kiertokulku luonnossa. Kuviin saattoi palata koko opetustuokion ajan, sillä niissä konkretisoitui opetetut asiat.
Terkuin,
Essi ja Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti